Monesti kuulee sanottavan, että islam ja muslimit ovat aivan eri maailmasta kuin eurooppalaiset kristityt. Moni hämmästyykin kuullessaan, kuinka paljon yhteisiä piirteitä näissä uskonnoissa onkaan. Kenties suurin ero on käsitys Jeesuksesta – Islamin mukaan Jeesus on Jumalan profeetta kuten Muhammedkin, mutta Kristinuskon mukaan Jeesus on Jumalan poika. Islamissa puolestaan ollaan vahvasti sitä mieltä, ettei Jumalalla ole poikaa eikä Jeesus näin ollen voi olla Jumalan poika.
Edellä mainitusta erosta huolimatta molemmat uskonnot, sekä islam että kristinusko, pitävät itseään monoteistisina uskontoina. Muslimit usein kritisoivat kristinuskoa tässä suhteessa sanoen, ettei se voi väittää olevansa yksijumalainen uskonto, koska kristityt uskovat Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen. Kristityt itse sen sijaan ovat sitä mieltä, että Jumalalla voi olla erilaisia ilmentymiä ja etteivät nämä ilmentymät ole ristiriidassa sen asian kanssa, että kristityt uskovat yhteen Jumalaan.
Raamattu
Kristittyjen pyhä kirja on Raamattu – tosin nykyisin kristityt uskovat, että Uusi Testamentti kumoaa osan Vanhan Testamentin käskyistä. Myös Vanhasta Testamentista löytyy esimerkiksi kielto syödä sianlihaa, mutta koska nykykristittyjen mielestä Uusi Testamentti kumoaa tämän kiellon, ei sianlihan syöminen ole kristityiltä kiellettyä kuten muslimeilta. Vanhasta Testamentista löytyy myös monia muita käskyjä ja kieltoja, jotka ovat tuttuja Koraanista.
Muslimit uskovat, että Raamattu on ollut alkujaan pyhä kirja, mutta sitä on sukupolvien kuluessa muutettu ja nykyisin vain pieni osa Raamatusta on Jumalan sanaa. Tästä syystä muslimit noudattavat ainoastaan Koraanin ohjeita sekä profeetta Muhammedin perimätietoa, jota kutsutaan usein myös sunnaksi.
Lähettiläät
Sekä muslimit että kristityt uskovat, että Aatami eli Adam oli ensimmäinen ihminen maapallolla. Molempiin uskontoihin liittyy myös kiinteästi tarina Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksesta. Islam uskoo myös, että Adam oli Jumalan lähettiläs, jolle annettiin tehtäväksi pitää huolta maapallosta. Islam pitää myös monia muita tärkeitä Raamatun henkilöitä Jumalan lähettiläinä. Esimerkiksi Joosef, Joona, Mooses, Aabraham ja Ismael ovat islamin mukaan Jumalan lähettiläitä, jotka ovat tulleet maailmaan tuomaan ihmisille Jumalan sanaa. Joosefin tarina on rakastettu sekä muslimeiden että kristittyjen keskuudessa – samoin kuin Joonan uskomaton pelastuminen valaan vatsasta. Tämän asian tiedostaminen voikin tuoda muslimeita ja kristittyjä lähemmäs toisiaan – kun tietämys siitä, että yhdistäviä tekijöitä on kenties jopa enemmän kuin erottavia tekijöitä lisääntyy, voi vuoropuhelu alkaa.
Kristinuskon eräs keskeisistä opetuksista on, että Jeesus on Jumalan ainoa poika, joka kuoli ihmisten syntien tähden. Islamissa tätä näkemystä ei jaeta, mutta Jeesusta pidetään kylläkin merkittävänä henkilönä – Jumalan lähettiläänä, jonka tehtävänä oli kertoa ihmisille Jumalasta ja saada nämä noudattamaan Jumalan tahtoa. Monet kristityt tuntuvat ajattelevan, etteivät muslimit kunnioittaisi Jeesusta, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Vaikka muslimit eivät pidäkään Jeeusta Jumalan poikana, on Jeesuksella tästä huolimatta merkittävä asema islamissa.
Arvot
Kristinuskossa ja islamissa korostetaan pitkälti hyvin samankaltaisia arvoja. Esimerkiksi varastaminen ja aviorikos ovat molemmissa uskonnoissa syntejä. Islamilaisissa maissa tosin aviorikos nähdään nykypäivänäkin erittäin suurena syntinä, jopa rikoksena, kun taas kristityissä maissa aviorikos saatetaan nähdä tietynlaisena hairahduksena, joka ei välttämättä ole asia, jonka vuoksi on erottava tai joka aiheuttaisi sen suurempia toimenpiteitä. Toki aviorikos aiheuttaa vielä nykyisinkin usein kriisinpaikan aviorikoksen tehneen henkilön avioliitossa, mutta siitä voidaan usein päästä yli keskustelemalla ja rakentamalla luottamusta pariskunnan välillä uudelleen pala palalta. Islamilaisissa maissa aviorikos nähdään pahempana rikkeenä ja suurempana syntinä.
Pyrittäessä vuoropuheluun eri uskontokuntien välillä voisi olla hedelmällisempää lähteä liikkeelle yhteisistä asioista – näkemyksistä, jotka jaamme – sen sijaan, että tuijottaisimme ainoastaan eroja.